Mitä tarkoittaa non-formaali oppiminen?

Euroopan komission ja Euroopan neuvoston mukaan koulutusjärjestelmä koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä osatekijästä: formaalista ja non-formaalista koulutuksesta sekä informaalista oppimisesta.

- Formaali eli muodollinen eli virallinen oppiminen tarkoittaa strukturoitua koulutusjärjestelmää, joka kattaa kaikki koulut peruskoulusta korkeakoulutasolle, mukaan lukien erikoistuneet ammatilliset koulutusohjelmat ja muut koulutusorganisaatiot. Virallinen oppiminen on tavoitteellista ja kiinnittyy yhteiskunnan hyväksymään tutkintoon tähtäävässä koulutuksessa.

- Non-formaali oppiminen ei ole virallista tai muodollista. Sillä tarkoitetaan mm. kaikkea nuorille suunnattua toimintaa ja koulutusta, joiden tarkoituksena on kehittää erilaisia taitoja ja valmiuksia virallisen tutkintoperusteisen oppimisen ulkopuolella. Non-formaali oppiminen on myös tavoitteellista mutta perustuu vapaaehtoisuuteen.

- Informaali oppiminen eli arkioppiminen tarkoittaa läpi elämän tapahtuvaa oppimista, joka on usein sattumanvaraista ja tapahtuu ikään kuin vahingossa. Arkioppimisen kautta yksilö omaksuu ja oppii asenteita, arvoja, taitoja ja tietoja. Oppimistilanne on yksilön itsensä laukaisema. Arkioppimista tapahtuu eri ympäristössä (mm. koti, lähiyhteisö, kirjasto, tiedotusvälineet, työ, vapaa-aika, leikki, jne.).

(Lähde: Partitia Branderin johtaman kirjoittajakollektiivin julkaisusta KOMPAS 2006: A Manual for Educating Youth on Human Rights 2006).Formaalin ja non-formaalin oppimisen välinen ero määräytyy usein sen mukaan, millaisissa ympäristöissä ja rakenteissa ne tapahtuvat. Sen sijaan non-formaalin oppimisen arkioppimisen välinen ero ei välttämättä aina ole kovin selvä. Molemmat oppimisen muodot perustuvat vapaaehtoisuuteen mutta non-formaaliin oppimiseen liittyy tavoitteellisuus ja parhaimmillaan koulutuksen lähtökohtana ovat osallistujien toiveet ja tarpeet. Non-formaalia oppimista on siten helpompi arvioida ja mitata. Arkioppiminen kun tapahtuu usein sattumanvaraisesti. Non-formaalin oppimisen lähtökohtia:

- perustuu vapaaehtoisuuteen – oppija päättää itse

- oppimiselle asetettu tavoitteet ja päämäärä, jotka voivat perustua mm. oppijoiden, organisaation tai yhteiskunnan tarpeisiin

- parhaimmillaan tiedostettu ja kokonaisvaltainen oppimisprosessi, jossa osallistujat ovat tietoisia siitä, mitä ja miten he oppivat. Oppijat myös arvioivat omaa oppimistaan ja kehittävät oman osaamisen eri osa-alueita (tiedot, taidot, arvot ja asenteet). Non-formaalin oppimisen lähtökohtana on tukea yksilön kokonaisvaltaista oppimista kiinnittäen huomiota sekä ajatteluun, tunteisiin että kehollisuuteen. Oppimisen tukena hyödynnetään oppijan aiempaa osaamista.

- Oppijoiden ja kouluttajien välinen kumppanuussuhde ja yhteistyö. Oppimisprosessista vastaava henkilö mukauttaa prosessia ja toimintaa osallistujien tarpeiden mukaan.

- Virheet nähdään mahdollisuutena kehittyä ja siksi niitä arvostetaan.

- Ryhmän merkitys oppimisen tukena. Yhteisöllinen työskentely tarjoaa vahvistaa oppimista.

- Vastuu oppimisesta on oppijalla itsellään.

(Lähteet: Monika Novosádová ja Lucie Příšovská 2019: Introduction to Non-Formal Education. Tšekin kansallinen kansainvälisen koulutuksen ja tutkimuksen virasto julkaissut vuonna 2019. Lisäksi Syllabary of Non-Formal Education 2019, jonka on julkaissut Association of Non-Formal Education ja YouthWatch vuonna 2019. Valitettavasti molemmat julkaisut ovat saatavilla vain tšekin kielellä, tapahtuma toteutettu slovakian kielellä).