Oppimistavoitteet ja Bloomin taksonomia

Oppimistavoitteista 

Kun valmistelet nuorille suunnattuja ohjelmia, yksi ensimmäisistä ajatuksistasi tulisi olla osaaminen (tiedot, taidot ja asenteet). Mitä niistä ja mille tasolle asti aiomme kehittää osallistujiemme kanssa? Tämä artikkeli antaa sinulle opastusta tähän aiheeseen.

Osaaminen

Nuorisotyön non-formaalin koulutuksen ensisijainen tavoite on kehittää osaamista, jota pidetään useimmiten monitahoisina kykyinä, jotka koostuvat kolmesta osatekijästä – tiedoista, taidoista ja asenteista. Tämä lähestymistapa taitojen määrittelyyn heijastaa non-formaalin koulutuksen tavoitetta kouluttaa nuoria kokonaisina persoonallisuuksina, jotka tietävät jotain, osaavat tehdä jotain ja jakavat tietynlaiset arvot. Kun puhumme nuorten osaamisen kehittämisestä nuorisotyön yhteydessä, ajattelemme yleensä kaikkien kolmen osatekijän edistämistä.

Kaksi todellista esimerkkiä voi auttaa havainnollistamaan osaamisen kolmiosaisen käsitteen – osaaminen ajaa autoa ja osaaminen antaa ensiapua.

Ensimmäisen esimerkin osalta pätevän kuljettajan on tunnettava liikennemerkit ja niiden merkitys, tieliikennesäännöt ja ainakin perustiedot autostaan, esimerkiksi siitä, käyttääkö se bensiiniä vai dieseliä. Pätevän kuljettajan on myös osattava tehdä monia asioita, esimerkiksi käynnistää auto, vaihtaa vaihteita, pysäköidä, peruuttaa, tankata ja niin edelleen. Lopuksi, hyvällä kuljettajalla on oltava asenne ajamiseen. Hänen on esimerkiksi noudatettava sääntöjä ja nopeusrajoituksia, arvostettava turvallisuutta ja oltava huomaavainen muita tienkäyttäjiä kohtaan.

Vastaavasti ensiaputaitoon kuuluu myös tietämys, esimerkiksi siitä, miltä elvytysasento näyttää, mikä on rintakehän puristusnopeus tai mikä on hätänumeron numero. Tietojen lisäksi pätevällä ensiauttajalla on oltava myös joitakin taitoja – hänen on osattava antaa elvytyshengitystä, tehdä rintakehän painelu oikeassa asennossa tai kallistaa henkilön päätä nostaakseen kielen pois kurkun takaosasta. Pelkät tiedot ja taidot eivät kuitenkaan takaa sitä, että joku antaa ensiapua sen sijaan, että juoksisi karkuun. Tässä tapauksessa asenteessa saattaa kirjaimellisesti olla kyse elämästä tai kuolemasta.

Osaaminen ja oppimistavoitteet

Kun kehitetään nuorten osaamista, kuten tiimityötaitoja, on ensin määriteltävä, mitä heidän on tarkalleen ottaen opittava. Tarvitsevatko he tietoa tiimin rooleista ja tiimityön periaatteista? Pitääkö heidän selvittää, millaiseen rooliin he luontaisesti asettuvat tiimissä? Tarvitsevatko he harjoitella taitoja, joita tarvitaan heille vähemmän tyypillisissä rooleissa? Onko heidän muutettava suhtautumistaan tiimityöhön siten, että he suosivat yhdessä tekemistä yksilöllisen toiminnan sijaan? Kaikki epävirallinen oppimistoiminta olisi suunniteltava osallistujien tarpeiden ja painopisteiden mukaan. Ohjelma, jossa pääpaino on taitojen harjoittelussa, näyttää erilaiselta kuin ohjelma, jonka tavoitteena on asenteiden kehittäminen.

Erään hankkeemme aikana työskentelimme vapaaehtoisten kanssa, jotka halusivat järjestää paikallisessa kahvilassa näyttelyn Afrikan maiden köyhyydestä. Kun keskustelimme näyttelyn tarkoituksesta, saimme selville, että heidän tavoitteenaan oli herkistää kävijöitä köyhyyskysymykselle. Tiesimme, että kahvilassa kävi nuoria, jotka olivat itse mukana erilaisissa sosiaalisissa hankkeissa ja siksi jo valmiiksi herkkiä köyhyydelle. Näyttelyllä olisi ollut minimaalinen vaikutus heidän asenteisiinsa. Toinen ajatus oli esitellä näyttely paikassa, jossa se voisi kohdistua ihmisiin, jotka eivät ole huolissaan köyhyydestä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että staattinen näyttely, jossa olisi valokuvia ja lyhyitä tekstejä, kiinnittäisi todennäköisemmin niiden ihmisten huomion, jotka olivat jo valmiiksi kiinnostuneita aiheesta. Lisäksi se todennäköisesti pikemminkin laajentaisi kävijöiden tietämystä kuin muuttaisi heidän asenteitaan. Emme sulkeneet pois sitä mahdollisuutta, että muutama kävijä saattaisi muuttaa mielensä nähtyään kuvia Afrikan kurjuudesta, mutta oliko näyttely tehokkain tapa muokata asenteita? Eikö olisi tehokkaampaa järjestää keskustelu paikallisessa koulussa tai toteuttaa simulaatio- tai roolileikki?

Nuorille suunnatun tehokkaan non-formaalin koulutusohjelman luominen on melkoinen haaste. Ohjelmia valmisteltaessa ensimmäisiä ajatuksia tulisi kiinnittää osaamiseen ja sen kolmeen osatekijään (tiedot, taidot ja asenteet). Tämä tapa ajatella epävirallisia oppimistoimia voi parantaa huomattavasti työsi laatua ja vaikutusta.

Selkeä näkemys siitä, haluatko keskittyä ensisijaisesti tietoihin, taitoihin vai asenteisiin (tai niiden yhdistelmiin), voi auttaa sinua asettamaan oppimistavoitteet, jotka muodostavat lähtökohdan kaikille seuraaville vaiheille minkä tahansa oppimistoiminnan valmistelussa. Tavoitteet määrittävät, kuinka paljon aikaa käytät tiettyihin aiheisiin, mitä menetelmiä ja tekniikoita käytät ja miten toiminnan eri osat järjestetään. Siksi on erittäin tärkeää määritellä oppimistavoitteet oikein ja mahdollisimman tarkasti.

Miten määritellä oppimistavoitteita?

Esimerkkinä Bloomin taksonomian oppimistavoitteet

Sen lisäksi, että määrittelet, mitä osaamista ja osaamisen osatekijöitä aiot kehittää toiminnalla, sinun tulisi miettiä odotettujen oppimistulosten tasoa. Esimerkiksi osaamisen kannalta on merkitystä sillä, pitäisikö osallistujien oppia, että jokin asia on olemassa, ymmärtää, miten se toimii, vai tietää, miten sitä käytetään käytännössä. Taitojen osalta he voivat oppia tekemään jotakin ohjeiden mukaan tai itsenäisesti. Asenteiden osalta saatat haluta vakuuttaa heidät harkitsemaan jonkin asenteen omaksumista tai kannustaa heitä levittämään sitä muiden keskuudessa.

Kun määrittelet odotettujen oppimistulosten tasoja, voit käyttää tukena Bloomin osaamistavoitteiden taksonomiaa. Sen loi 1900-luvun puolivälissä amerikkalainen psykologi Benjamin Samuel Bloom, joka työskenteli kasvatuspsykologian alalla. Hänen alkuperäisen taksonomiansa pohjalta hänen seuraajansa kehittivät vähitellen useita versioita. Tässä aineistossa käytämme muunnelmaa versiosta, jossa määritellään tasot kolmella alueella – kognitiivinen (tiedot), psykomotorinen (taidot) ja affektiivinen (tunteet, asenteet). Muokkasimme sitä vastaamaan nuorisotyön non-formaalin koulutuksen erityiskontekstia ja testasimme sitä eri kohderyhmillä useiden vuosien ajan. Lopulta päädyimme versioon, joka esitetään seuraavassa taulukossa.

Bloomin taksonomia käytännössä 

Alla on kuvattu Bloomin taksonomian tasot tarkemmin. Kunkin osaamistason kohdalta löytyy tarkempi kuvaus sekä kaksi esimerkkiä mahdollisista osaamistavoitteista, jotka liittyvät teemoihin “kumppanuuslähestymistavan soveltaminen nuorisotyössä” ja “terveellisen kasvisruoan valmistaminen”.

Osaaminen

1. MUISTAMINEN – Osallistujalla on perusajatus siitä, että jokin asia on olemassa tai yleistietoa ko. aiheesta. Hänelle on kykyä muistaa asioita siinä muodossa kuin ne on esitetty (mieleenpalauttaminen).

Esimerkit osaamistavoitteista:

Osallistujat tietävät, että nuorisotyössä on olemassa kumppanuuslähestymistapa, ja osaavat kuvailla sitä yhdellä tai kahdella lauseella.

Osallistujat tietävät mitä tarkoitetaan terveellisellä kasvisruokavaliolla, ja osaavat lyhyesti kuvan sen.

2. YMMÄRTÄMINEN – Osallistuja ymmärtää oppimansa aiheen keskeiset periaatteet ja laajemman kontekstin sekä osaa selittää ja tulkita sitä yksityiskohtaisemmin ja antaa joitakin esimerkkejä.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät selittämään kumppanuuslähestymistavan nuorisotyössä ja kuvaamaan, mikä erottaa sen muista lähestymistavoista.

Osallistujat pystyvät antamaan esimerkkejä erilaisista terveellisistä kasvisruokavalioista ja kuvaamaan, mistä ainesosista terveellinen kasvisruoka-ateria useimmiten rakentuu. He pystyvät selittämään, miksi nämä ateriat ovat terveellisiä ja mitkä kasvisruoat eivät ole terveellisiä.

3. SOVELTAMINEN – Osallistujalla on kykyä tunnistaa ja käyttää tietoa oikeassa tilanteessa käytännössä.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät kuvaamaan tilanteita, joissa kumppanuuteen perustuva lähestymistapa on tarkoituksenmukainen nuorisotyössä.

Osallistujat osaavat eritellä, kenelle terveellinen kasvisruokavalio sopii, missä määrin ja missä muodossa (esim. soveltuvuus aikuisille, lapsille, raskaana oleville naisille tai erityisruokavaliota noudattaville).

4. ANALYSOIMINEN – Osallistuja osaa pilkkoa aiheen pienempiin osiin, erottaa yksittäisiä elementtejä ja ymmärtää niiden välisiä suhteita.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät tunnistamaan kumppanuuslähestymistavan eri osatekijät havaitussa tilanteessa.

Osallistujat voivat tietyn reseptin perusteella tunnistaa, mitä (jos mitään) terveellisen kasvisruoan valmistuksen periaatteita käytetään.

5. SYNTETISOIMINEN – Osallistuja osaa yhdistää osatietoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi määriteltyjen kriteerien mukaisesti jaluoda jotain uutta olemassa olevan tiedon pohjalta.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät laatimaan suosituksia siitä, miten kumppanuuslähestymistapaa voidaan noudattaa heidän organisaatiossaan.

Osallistujat pystyvät luomaan ravintolalle ruokalistan terveellisistä kasvisruokavalioista.

6. ARVIOIMINEN – Osallistujalla on kykyä käyttää valittuja kriteerejä arvioidakseen kohteen, tuloksen tai käyttäytymisen laatua, vertaillakseen, kumpi vaihtoehto on parempi, tai suositellakseen parannuksia. Tämä taso sisältää kaikki edellä listatut tasot sekä arviointikriteerit.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät tunnistamaan kahden tai useamman todellisen esimerkin vahvat ja heikot puolet kumppanuuslähestymistavasta ja päättämään, kumpi soveltuu paremmin tiettyyn tilanteeseen.

Osallistujat pystyvät arvioimaan, kumpi kahdesta erilaisesta kasvisravintolasta tarjoaa terveellisempiä kasvisruoka-annoksia tiettyjen kriteerien perusteella.

7. JAKAMINEN – Osallistuja voi tietoisesti siirtää joitakin aiheen periaatteita muille alueille tai kohderyhmille.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät ehdottamaan, miten kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa voidaan käyttää työskenneltäessä esikouluikäisten lasten kanssa tai liikeyrityksessä.

Osallistujat pystyvät ehdottamaan, miten terveellisen kasvisruokavalion periaatteita voitaisiin soveltaa ei-kasvisruokavalioiden valmistukseen.

Taidot

1. HAVAINNOINTI – Osallistujalla on passiivinen alkeiskokemus, jonka hän saa seuraamalla muiden toimijoiden suorittamaa toimintaa.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat osallistuvat ohjelmaan, jossa käytetään kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa.

Osallistujat katsovat, kun joku valmistaa terveellisen kasvislounaan.

2. KOKEILU – Osallistuja yrittää itse suorittaa toiminnan.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat yrittävät käyttää kumppanuuslähestymistapaa mallitilanteessa tai ryhmätyötoiminnassa osana koulutusta.

Osallistujat auttavat kokenutta ystävää terveellisen kasvisruoka-aterian valmistamisessa.

3.TUETTU HARJOITTELU – Osallistuja voi suorittaa toiminnan kokeneen henkilön valvonnassa tai ohjeen avulla.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät käyttämään kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa kokeneemman kollegan ohjauksessa, joka auttaa heitä ohjaamaan nuorisotyön toimintaa.

Osallistujat osaavat valmistaa terveellisen kasvislounaan reseptin ohjeiden mukaan.

4. ITSENÄINEN HARJOITTELU – Osallistuja osaa suorittaa toiminnan itsenäisesti erilaisissa käytännön tilanteissa.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat osaavat soveltaa kumppanuuslähestymistavan periaatteita työskennellessään nuorten kanssa omassa organisaatiossaan.

Osallistujat osaavat valmistaa useita terveellisiä kasvisruoka-aterioita ilman reseptiä.

5. RUTIININEN HARJOITTELU – Osallistuja osaa suorittaa toiminnan rutiininomaisesti ilman, että hänen tarvitsee miettiä sitä.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät käyttämään rutiininomaisesti kumppanuuslähestymistapaa työskennellessään erilaisten nuorisoryhmien kanssa tai erityyppisissä hankkeissa.

Osallistujat pystyvät käyttämään terveellisten kasvisruokien valmistuksen periaatteita myös silloin, kun he valmistavat aterioita, joissa on lihaa.

6. ONGELMANRATKAISU – Osallistuja osaa toimia joustavasti myös haastavissa ja odottamattomissa tilanteissa tai silloin, kun jokin asia ei toimi.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät joustavasti mukauttamaan kumppanuuslähestymistapaansa työskennellessään haastavien osallistujien kanssa.

Osallistujat osaavat valmistaa maukkaan lounaan ryhmälle, jossa on sekä kasvissyöjiä että lihaa mielellään syöviä ihmisiä.

7. LUOVA MUOKKAAMINEN – Osallistuja voi ehdottaa uusia tapoja toteuttaa toimintaa.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat pystyvät laajentamaan kumppanuuslähestymistapaa uusille aloille ja tilanteisiin, esimerkiksi urheiluseuraan.

Osallistujat pystyvät valmistamaan terveellisen kasvisruoka-aterian ryhmälle ei-kasvisruokaa syöviä ystäviä niin, että he ovat tyytyväisiä.

Asenteet

1. TIETOISUUS – Osallistuja on tietoinen muiden ihmisten jakaman asenteen olemassaolosta.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat huomaavat, että ryhmän jäsenet arvostavat kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa nuoriin.

Osallistujat huomaavat, että jotkut ihmiset suosivat kasvisruokaa.

2. TARKASTELU – Osallistuja pohtii, kiinnittääkö jokin asenne hänen huomionsa ja millä tavoin, ja harkitsee avautumista sille.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat tunnustavat, että kumppanuuteen perustuva lähestymistapa voi olla tarkoituksenmukainen työskenneltäessä nuorten kanssa.

Osallistujat ovat halukkaita maistamaan terveellistä kasvisruokaa.

3. IMITOINTI – Osallistuja imitoi asennetta seuraamalla muiden ihmisten käyttäytymistä.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat käyttävät kumppanuuslähestymistapaa organisaationsa järjestämässä nuorisotyön toiminnassa, jos kollegat kehottavat heitä tekemään niin.

Jos kaikki ryhmän jäsenet tilaavat kasvisruokaa ravintolassa, joka tarjoaa sekä kasvis- että ei-kasvisruokaa, osallistujat tekevät samoin.

4. ENNAKOINTI – Osallistuja valitsee ensisijaisesti asenteeseen perustuvan käyttäytymisen, vaikka muita vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat valitsevat tietoisesti kumppanuuteen perustuvan lähestymistavan työskennellessään nuorten kanssa.

Osallistujat valitsevat terveellisen kasvisruoan, jos sitä tarjotaan vaihtoehtona (esim. ravintolassa, tapahtumassa, siinä, mitä he kokkaavat kotona).

5. ITSETUNNUSTAMINEN – Osallistuja omaksuu asenteen osana persoonallisuuttaan ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujilla on taipumus kohdella nuoria kumppaneina kaikissa tilanteissa.

Osallistujilla on taipumus valmistaa terveellisiä kasvisruokia paitsi itselleen myös omalle perheelleen ja vieraille ajattelematta sitä.

6. EDISTÄMINEN – Osallistuja on valmis puolustamaan asenteita tarvittaessa (mutta ei aktiivisesti edistä niitä).

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat puolustavat kumppanuuteen perustuvaa suhtautumista nuoriin, kun heidän organisaationsa johto yrittää ottaa käyttöön tiukempia käyttäytymissääntöjä.

Osallistujat vastustavat terveellisten kasvisruokien poistamista koulun ruokalan ruokalistalta.

7. DISSEMINOINTI – Osallistuja tekee vapaaehtoisen aloitteen asenteen levittämiseksi eri tilanteissa.

Esimerkkejä oppimistavoitteista:

Osallistujat selittävät aktiivisesti kollegoilleen, miksi kumppanuuteen perustuva lähestymistapa nuoriin on tärkeä nuorisotyön toiminnassa ja mitä se edellyttää.

Osallistujat suostuttelevat ja kannustavat oma-aloitteisesti ystävänsä ja perheensä syömään terveellistä kasvisruokaa.

Miksi Bloomin taksonomia on hyödyllinen?

Tiimissä sopiminen ja muu valmistelu

Sopivien oppimistavoitteiden asettaminen on puolet haasteesta. Mitä enemmän energiaa panostat sen kirkastamiseen, mihin haluat johdattaa osallistujasi, sitä helpommin selviydyt non-formaalin oppimisprosesson valmistelun seuraavista vaiheista. Jos kuka tahansa ryhmän jäsen valmistelee sitten jonkin ohjelman osan, se johtaa samaan tavoitteeseen kuin muiden valmistelemat osat, vaikka he käyttäisivätkin erilaisia menetelmiä. Vaikka tiimi ei valmistele jokaista osaa yhdessä, kaikki liittyy parhaimmillaan tiiviisti toisiinsa.

Kokemus ja aika

Sinun kannattaa ottaa huomioon kaksi tärkeää tekijää, kun asetat oppimistavoitteita toiminnoillesi. Ensimmäinen on huomioida osallistujien kokemus. On suuri ero sillä, ovatko he vasta-alkajia, onko heillä jonkin verran aiempaa kokemusta aiheesta vai onko kyseessä sekaryhmä vasta-alkajia ja asiantuntijoita. Osallistujien kokemuksen määrällä on valtava vaikutus siihen, mihin kehitystasoon voit pyrkiä. Toinen asia, joka kannattaa ottaa huomioon, on aika. Viikon mittaisessa koulutuksessa voidaan varmasti saavuttaa enemmän kuin noin 20 tunnin viikonloppuohjelmassa. Kokemuksemme mukaan suurin vaikutus osaamisen kehittymiseen on pitkäkestoisella, useista vaiheista rakentuvalla koulutuksella.

Tavoitteiden kunnianhimoisuus ja tapahtuman pituus

Otetaan esimerkki kokemuksellisen oppimisen koulutuksesta. Jos pyrkimyksenä on, että viikonloppukoulutuksen puitteissa opetetaan nuorille vapaaehtoisille, joilla ei ole aiempaa kokemusta kokemuspedagogiikasta, kuinka valmistella, toteuttaa ja arvioida monipäiväinen kokemuksellinen tapahtuma, se ei yksinkertaisesti onnistu. Tavoite on liian kunnianhimoinen. Viikonloppukurssin jälkeen he voivat pystyä valmistelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan lyhyen (esim. tunnin mittaisen) toiminnan kokeneemman kollegan tai mentorin avustuksella. Mutta he eivät todellakaan voi oppia järjestämään suurta kokemuksellista tapahtumaa, jonka on tarkoitus kestää useita päiviä.

Vaihtoehtoisesti voit säilyttää alkuperäisen tavoitteen ja mukauttaa aikaa. Jos sinun on todella opetettava aloitteleville vapaaehtoisille, miten valmistella, toteuttaa ja arvioida monipäiväinen kokemuksellinen tapahtuma, sinun on todennäköisesti laajennettava koulutusta useammalle viikonlopulle, jotta saavutat asettamasi tavoitteet.

Joka tapauksessa on erittäin hyödyllistä muuttaa yleiset oppimistavoitteet osaamisen osatekijöiksi ja määritellä niiden tasot. Pitäisikö osallistujien pystyä valmistelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan kokemuksellinen tapahtuma itsenäisesti vai ryhmänä? Kaikkien aloittelevien järjestäjien tiiminä vai yhdessä kokeneempien tiimin jäsenten kanssa? Mitä tietoja ja taitoja he tarvitsevat täyttääkseen tehtävänsä asianmukaisesti ja millaisia asenteita heillä pitäisi olla? Vastaukset näihin ja muihin vastaaviin kysymyksiin antavat tarkemman käsityksen siitä, kuinka paljon aikaa tarvitset koulutukseen.

Käytännön vinkkejä

Käytännön vinkkejä

Tavoitteiden asettaminen koulutustoiminnan yksittäisille osioille

Käytännössä on hyödyllistä asettaa oppimistavoitteet Bloomin taksonomian mukaisesti paitsi koko koulutusohjelmalle myös yksittäisille koulutusohjelman osioille tai osille. Jos ohjelmaan sisältyy esimerkiksi henkilökohtaisen palautteen vastaanottamista ja antamista käsittelevä jakso, voit miettiä, haluatko, että osallistujat ymmärtävät sen säännöt (ymmärtäminen) vai tietävät, missä tilanteissa he voivat käyttää sitä (soveltaminen). Haluatko, että he kokevat tiimin jäsenen antaman henkilökohtaisen palautteen (tutustuminen) vai pitäisikö heidän yrittää antaa ja vastaanottaa sitä kollegan ohjauksessa (avustettu harjoittelu)? Entä haluatko, että he vain huomaavat, että henkilökohtainen palaute voi olla hienoa ja hyödyllistä (tietoisuus), vai että he pitävät sitä nuorisotyön kontekstissa parempana (preferenssi)? Nämäkin seikat vaikuttavat siihen, kuinka paljon aikaa tarvitset ohjelmaan tiettyyn istuntoon ja mitä menetelmiä sinun tulisi valita. Jos haluat, että osallistujat suosivat henkilökohtaista palautetta henkilökohtaisen kehittymisen välineenä, sinun on varmistettava, että he oppivat vastaanottamaan ja antamaan sitä eri tilanteissa ja samalla kokemaan sen hyödylliseksi ja hyödylliseksi.

Aiheiden yhdistäminen

Kun mietit yksittäisten ohjelmalohkojen tavoitteita, saatat huomata, ettei sinulla ole riittävästi aikaa opettaa osallistujille kaikkea haluamaasi. Sen lisäksi, että alennat osaamistasoja tai pidennät oppimisaikaa, voit harkita palaamista oppimislohkon aiheeseen ohjelman muissa osissa. Voit esimerkiksi esitellä henkilökohtaisen palautteen periaatteet yhdessä “teoreettisessa” oppimiskokonaisuudessa ja käyttää sitten toisen, eri aiheeseen liittyvän aktiviteetin henkilökohtaisen palautteen harjoitteluun osana pohdintavaihetta. Näin säästetään aikaa, mutta myös yhdistetään eri lohkot toisiinsa, mikä on tietysti etu.

Osallistujien vaihtelevat kokemukset

Jos työskentelet heterogeenisen ryhmän kanssa, jossa osallistujilla on erilainen kokemus aiheesta, mieti, miten otat kokeneimmat mukaan, jotta he eivät kyllästy.  Voit laittaa heidät ryhmiin niiden kanssa, joille aihe on uusi, auttaaksesi heitä tai selittääksesi heille joitakin yksityiskohtia. Toinen vaihtoehto on tarjota kaksi rinnakkaista ohjelmakokonaisuutta, joissa on eritasoisia oppimistuloksia – toinen aloittelijoille ja toinen edistyneemmille oppijoille.

Todellisissa koulutusympäristöissä osallistujaryhmä ei koskaan ole täysin homogeeninen. Kaikilla on hieman erilainen tausta, hieman erilaiset kiinnostuksen kohteet ja he käyttävät oppimaansa eri tavoin. On täysin normaalia, että jokaisella osallistujalla on omat oppimistarpeensa, ja voit jopa työskennellä tarkoituksellisesti tämän tosiasian kanssa. Koulutuksissamme on tapana kysyä osallistujilta, mitä he erityisesti tarvitsevat ja haluavat oppia. Näin tuemme heitä ottamaan vastuun omasta oppimisestaan ja samalla saamme tietää, miten ohjelma voidaan räätälöidä heidän tarpeisiinsa. Useimmiten emme muuta yleisiä tavoitteita, mutta se auttaa meitä valitsemaan asianmukaisia esimerkkejä, varaamaan sopivaa tilaa kysymyksille tai jopa puhuttelemaan joitakin osallistujia yksilöllisesti, jos heidän erityistarpeensa eivät koske koko ryhmää.

Harjoitus

Määrittele oppimistavoitteet!

Kuvittele, että sinua pyydetään pitämään kaksituntinen työpaja organisaatiolle. Tehtävä on seuraava.

Kohderyhmä: 18-30-vuotiaat vapaaehtoiset, jotka ovat osallistuneet järjestön toteuttamaan hankkeeseen ja ovat kiinnostuneita johtamaan vastaavaa hanketta. Ryhmän koko on noin 8-10 henkilöä.

Konteksti: Vapaaehtoiset ovat motivoituneita ja innostuneita, ja heidän odotetaan pian aloittavan työskentelyn yhdessä projektin parissa. Heidän on muodostettava tiimi, jotta he voivat toteuttaa hankkeen onnistuneesti.

Tarkoitus: Vahvistaa tiimityöskentelyä uuden tiimin jäsenten kesken.

Tehtävänäsi on tämän kuvauksen perusteella määritellä yksi tietoihin liittyvä oppimistavoite, yksi taitoihin liittyvä oppimistavoite ja yksi asenteisiin liittyvä oppimistavoite sekä määritellä niiden taso Bloomin taksonomian mukaan.

Mahdollinen ratkaisu:

Osaaminen: Osallistujat ovat tietoisia tiimityön eduista. He tietävät oman roolinsa tiimissä ja tyypillisiä esimerkkejä tehtävistä, joita kyseisessä roolissa suoritetaan nuorisotyön hankkeissa. (Taso: tietoisuus)

Taito: Osallistujat kokeilevat tiimityötä lyhyessä ryhmätoiminnassa. (Taso: tutustuminen)

Asenne: Työpajan aikana saadun ryhmätyökokemuksen pohdinnan perusteella osallistujat ovat halukkaita käyttämään ryhmätyötä tulevissa nuorisotyön hankkeissaan. (Taso: jäljittely)

Harjoitus

Määrittele oppimistavoitteet!

Kuvittele, että sinua pyydetään pitämään kaksituntinen työpaja organisaatiolle. Tehtävä on seuraava.

Kohderyhmä: 18-30-vuotiaat vapaaehtoiset, jotka ovat osallistuneet järjestön toteuttamaan hankkeeseen ja ovat kiinnostuneita johtamaan vastaavaa hanketta. Ryhmän koko on noin 8-10 henkilöä.

Konteksti: Vapaaehtoiset ovat motivoituneita ja innostuneita, ja heidän odotetaan pian aloittavan työskentelyn yhdessä projektin parissa. Heidän on muodostettava tiimi, jotta he voivat toteuttaa hankkeen onnistuneesti.

Tarkoitus: Vahvistaa tiimityöskentelyä uuden tiimin jäsenten kesken.

Tehtävänäsi on tämän kuvauksen perusteella määritellä yksi tietoihin liittyvä oppimistavoite, yksi taitoihin liittyvä oppimistavoite ja yksi asenteisiin liittyvä oppimistavoite sekä määritellä niiden taso Bloomin taksonomian mukaan.

Mahdollinen ratkaisu:

Osaaminen: Osallistujat ovat tietoisia tiimityön eduista. He tietävät oman roolinsa tiimissä ja tyypillisiä esimerkkejä tehtävistä, joita kyseisessä roolissa suoritetaan nuorisotyön hankkeissa. (Taso: tietoisuus)

Taito: Osallistujat kokeilevat tiimityötä lyhyessä ryhmätoiminnassa. (Taso: tutustuminen)

Asenne: Työpajan aikana saadun ryhmätyökokemuksen pohdinnan perusteella osallistujat ovat halukkaita käyttämään ryhmätyötä tulevissa nuorisotyön hankkeissaan. (Taso: jäljittely)

Kirjoittajat

Tämän artikkelin on kirjoittanut Tomáš Pešek, Tibor Škrabský, Monika Novosádová and Jolana Dočkalová. Se on julkaistu lähteessä Slabikář neformálního vzdělávání (2019, YouthWatch and Association of Non-Formal Education) tsekin ja slovakian kielillä. 

Käännös englanniksi: Tibor Škrabský, YouthWatch, 2023

Kielikorjaukset: Eva Potužníková, Association of Non-Formal Education, 2023

Tekstin kääntänyt ja muokannut suomenkieliseen muotoon Kristiina Vesama 2023, Humanistinen ammattikorkeakoulu