Historiaa
Draamaa koskevan teoreettisen keskustelun perustan loi Aristoteles teoksessaan Runousoppi. Hänen ajatuksensa ovat periaatteessa edelleen voimassa. Tarinan tulisi koostua siitä, että toimijoiden (juonen, myytoksen) eetos (luonne, eli moraalinen tai eettinen luonne) muuttuu tarinan aikana, joko hyvään tai pahaan (pathos).
Eetos tarkoittaa henkilökohtaisia motiiveja ja polkuja, jotka luovat syy-seuraussuhteiden ketjuja, jotka päättyvät, joko sääliin taikka pelkoon, tragediaan. Kun näytelmä herättää nämä tunteet, yleisö kokee katarsiksen ja vapautuu näistä tunteista.
Aristoteleen draaman kaari
Myöhemmät draamateoriat jakavat saman käsitteen juonesta ja hahmon moraalisesta matkasta, mikä luo runollisen oikeudenmukaisuuden tunteen.
“Arkkityyppisessä” tarinassa on ydin, jossa on kolme osaa:
Ongelma (Tension), Tämä on jotain, mikä ajaa kohti muutosta ja luo “uuden hahmon”. Se on tavoite, este tai ongelma, mikä saa katsojan miettimään, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja luo uteliaisuutta, joka pakottaa katsojan seuraamaan tarinaa.
Ratkaisu (Resolution), joka käsittelee ongelmaa ja luo lisää kysymyksiä, mutta ei välttämättä ratkaise ongelmaa.
Transformaatio (muutos, oppiminen), Hahmo oppii jotain tai kasvaa moraalisesti. Jos mikään ei muutu, yleisö häipyy. Parhaat tarinat ovat niitä, jotka muuttavat yleisöä.
Gustav Freytagin 1800-luvulta peräisin oleva tarinakolmio on yksi esimerkki myöhemmistä käsikirjoitusteorioista, jotka perustuvat Aristoteleen ajatuksiin. Siihen Hollywood palaa kerta toisensa jälkeen (kuva: kuuluisa esimerkki tästä on se, miten Punahilkan tarina seuraa draaman kaarta).
KUVA 1:
Menetelmän tavoitteet
Menetelmän tavoitteena on tarjota välineitä, joiden avulla voidaan luoda tarinoita, joilla on myönteinen vaikutus yleisöön. Vaikutus voi olla emotionaalinen tai se voi muuttaa yleisön käyttäytymistä.
Menetelmän rakenne
Tarinan kehittämisprosessi etenee vaiheittain
- Tarinan ydin (pitch)
- Tarinakartta (rakenne) – hahmon muodonmuutos alusta, esteiden kautta moraaliseen lopputulokseen.
- Tarinan käsikirjoitus (tarinan kertominen)
- Tarinataulukko (tarinan jakaminen kehyksiin/kohtauksiin)
Mahdolliset hyödyt menetelmän soveltamisesta nuorisotyössä
Tarinan suunnittelu, jotta voit esittää tarinasi kohderyhmälle (kohderyhmille) mukaansatempaavalla, koskettavalla ja kiinnostavalla tavalla, olitpa sitten luomassa mainosta, opetusvideota, näytelmää tai animaatiota.
Missä nuorisotyöntekijät voivat käyttää menetelmää
- Draamatyöpajoissa
- Video-, animaatio- ja muihin työpajoihin, jotka perustuvat tarinoihin.
- Mainosmateriaalin luomisessa.
Näkökulmia, jotka on otettava huomioon, kun käytät käsikirjoittamista nuorisotyössä.
Käsikirjoituksen kirjoittaminen on luova prosessi, mikä voi viedä paljon aikaa, mutta sen käyttäminen on helppoa, koska sitä voidaan tehdä missä tahansa, eikä tarinan luomiseen tarvita mitään erikoisia laitteita.
Käsikirjoittamista voidaan käyttää muiden menetelmien kanssa.
Käsikirjoittaminen liittyy läheisesti muihin digitaalisen tarinankerronnan menetelmiin.
Itse asiassa käsikirjoittamalla tarinan luominen on Animaatio- ja One-minute-movie elokuvatyöpajojen lähtökohta. Myös muissa visualisointimenetelmissä voit hyödyntää käsikirjoittamisprosessia.
Esimerkkejä menetelmän soveltamisesta nuorisotyössä.
Eri kaupungeissa tarjotaan draaman kirjoituskursseja nuorille.
Draamaterapiassa käytetään teatteritekniikoita henkilökohtaisen kasvun helpottamiseksi ja mielenterveyden edistämiseksi. Draamaterapiaa käytetään sairaaloissa, kouluissa, mielenterveyskeskuksissa, vankiloissa ja yrityksissä.
Menetelmäkuvaus perustuu Jarmo Röksän tuottamaan tekstiin teoksessa Humak University of Applied Sciences 2019. Developing Youth Work Innovation. E-handbook. Project Future Labs. Erasmus +, KA2. Publication of Humak University of Applied Sciences, 82. Tekstin on kääntänyt ja muokannut suomenkieliseen muotoon Kari Keuru.
